Monilla asiakkaillani on haasteita tunnesyömisen kanssa. Siihen voi liittyä syömistä erilaisiin tunteisiin (suru, ilo, viha, pettymys) tai liian tiukoista painonpudotuskuureista johtuvaa ”rempsahtamista”. Yleisempiä syitä tunnepitoiseen syömiseen on myös stressi. Stressin aikana hormonitoiminta muuttuu, jonka johdosta greliinihormoni nostaa napostelun tarvetta sekä leptiinihormoni nostaa ruokahalua.
Kirjoitan tässä tekstissä tunteista ja niiden vaikutuksesta syömiseen. Ihan elämän alusta saakka, kun vauva itkee, rauhoitetaan hänet makealla äidinmaidolla. Joten luulen, että jokaisella meistä on kuitenkin jonkinlainen kokemus tunnesyömisestä.
Oma tunnesyömiseni tarve aktivoituu, kun olen tylsistynyt ja yksinäinen tai haluan palkita itseäni rankan työviikon tai suorituksen jälkeen. Nykyään onneksi osaan hallita ja tiedostaa tämän käyttäytymismallin itsessäni. Monilla asiakkaillani tunnesyömistä esiintyy iltaisin, kun he ovat saaneet lapset nukkumaan, jolloin vanhempien oma-aika alkaa. Omalla ajalla palkitaan itsensä lasillisella viiniä ja levyllä suklaata. Kun samaa tapaa toistaa monta kertaa, siitä syntyy rutiini. Ruoka saattaa viedä tehokkaasti ajatukset pois ikävistä tunteista, mutta vain hetkeksi.
Yksi Asiakkaani kertoi kokemastaan tunnesyömisen kierteestään. Kun hän on suuttunut tai vihainen, hän alkaa syödä. Tämän jälkeen hän on vihainen itselleen, kun on syönyt ja alkaa syödä lisää. Tämä on aikamoinen kierre, joka on hyvä katkaista. Syöminen ei ylipäätänsä ratkaise sitä ongelmaa, johon syödään. Olisi parempi kohdata ne tunteet, joita sillä hetkellä tuntee, kun yrittää tyynnyttää niitä ruuan avulla. Mutta miten se oikein tehdään?
Käy vuoropuhelua itsesi kanssa ja mieti mitä mietit
Ihan ensimmäisenä on hyvä pysähtyä ja tiedostaa omat tunteensa. Kun alkaa tehdä mieli syödä, kysy itseltäsi ”Onko minulla nyt nälkä vai minkä takia haluan syödä?”.
Sisäinen vuoropuhelu voi esimerkiksi olla tämän kuuloista:
Pysähdy ja nimeä tunteesi: “Nyt tunnen itseni vihaiseksi, joten en ole nälkäinen. On ihan ok olla vihainen. Miksi minä olen tällä hetkellä vihainen?”
Jos mieleesi tulee ajatus, että “en pysty hallitsemaan tätä tunnetta ilman ruokaa”. Voit kertoa itsellesi, että “on monia erilaisia tapoja ja tekniikoita, joita voi käyttää ilman, että tyynnyttää tunteensa syömällä. Ruualla palkitseminen auttaa vain tilapäisesti ja syömisen jälkeen olo olisi entistä kurjempi.”
Ota erilaiset keinot käyttöön
Tämän vuoropuhelun jälkeen voit kehittää uudenlaisen tyylin kohdata tunteesi. Yksi minulle luonteinen tapa on tehdä erilaisia meditaatioharjoituksia ja antaa vihan, surun tai ärsytyksen tunteen tulla ja antaa sen myös mennä ja myös katsoa tunnetta erilaisesta näkökulmasta. Kannattaa hyväksyä se, että on ihan ok tuntea erilaisia tunnetiloja ja se kuuluu ihmisyyteen.
Jos olet palkinnut itsesi iltaisin viinilasillisella, voit pohtia mitä viinilasillinen sinulle edustaa? Ehkä rentoutumista? Voisitko vaihtaa viinin tilalle esimerkiksi vichyä ja juoda sen silti arvokkaasti viinilasista? Mikä terveellisempi vaihtoehto sopisi sinulle?
Käännä ajatukset tunteen kohtaamisen jälkeen muualle. Voit lähteä vaikka kävelylle, kohdistaa energian siivoamiseen tai vaikka soittaa ystävälle. Tämän jälkeen yleensä pahin tunnehuippu on laantunut ja pystyt paremmin hallitsemaan käyttäytymistäsi.
Tee Suunnitelma
Tee suunnitelma valmiiksi, millä tavalla alat tulevaisuudessa käyttäytymään, kun seuraavan kerran kohtaat haastavan tunteen, joka on aikaisemmin saanut sinut syömään. Suunnitelman voit tehdä mielessäsi ja käydä tilannetta läpi, jolloin on jo valmiiksi mietittynä uudenlainen käyttäytymistapa ilman suurta tunnelatausta.
Esimerkiksi näin: “Seuraavan kerran, kun kohtaan haastavan tunteen, pysähdyn ja kirjoitan ylös miltä minusta sillä hetkellä tuntuu. Kun olen tunnistanut tunteen, lähden kävelylle ja annan tunteideni tulla ja mennä.”
Mitä enemmän käytät aikaa ja mitä enemmän toistoja teet uuden käyttäytymis- ja ajattelutavan muuttamiseen, sitä paremmin pystyt hallitsemaan tunnesyömisen. Alkuun on helpompaa hallita lieviä tunnetiloja voimakkaampien sijaan. Joten ole itsellesi armollinen. Kaikkea ei tarvitse oppia heti ja sitkeys kyllä lopuksi palkitaan, mutta ei ruualla. 😉
Iloa viikkoosi! <3
-Essi
