Suomalaiset D-vitamiinisuositukset altistavat osteoporoosille

Lähes joka toinen suomalaisnainen tulee elämänsä aikana sairastumaan osteoporoosiin. Oletko nainen? Tämä teksti on suunnattu erityisesti sinulle. Oletko mies? Sinullakin on n. 15-20 % riski sairastua tähän elintavoilla ehkäistävään sairauteen, joten ei kannata lopettaa lukemista.

Luiden haurastuminen koskettaa n. 400.000 suomalaista

Yhtenä D-vitamiinin puutosoireena tunnettu osteoporoosi (eli luiden haurastuminen eli luukato) on suomalaisten kansansairaus, jota sairastaa noin 400.000 suomalaista. Lähes puolet kaikista suomalaisista naisista tulee sairastumaan elämänsä aikana osteoporoosiin. Osteoporoosi on naisilla huomattavasti yleisempi sairaus kuin diabetes, ja miehillä yleisempi sairaus kuin esimerkiksi eturauhassyöpä.

Osteoporoosi maksaa maltaita yhteiskunnalle ja voi viedä hengen

Osteoporoosi on elämänlaatua laskeva sairaus, joka altistaa herkästi syntyville luunmurtumille sekä niistä johtuville komplikaatioille. Yleisimpiä osteoporoosin oireita ovat mm. ranneluun, selkänikaman, kaulanikaman ja lonkan murtumat, jotka ovat sekä kivuliaita että vaativat runsaasti hoitoa, jopa vaativia leikkauksia. Luukatoa sairastavan kylkiluut voivat murtua jo pelkän aivastuksen johdosta, ja luunmurtumien paraneminen on hidasta.

Osteoporoosin taloudelliset kustannukset veronmaksajille vetävät vertojaan monille muille sairauksillemme. Suomessa diagnosoidaan vuosittain n. 40.000 osteoporoottista murtumaa. Esimerkiksi yksi lonkkamurtuma maksaa valtiolle eli veronmaksajille hoitokuluina n. 25.000€, eikä tähän ole laskettu mukaan välillisiä kuluja, kuten esimerkiksi sairauspoissaolojen ja komplikaatioista johtuvien terveysongelmien kustannuksia. Ikääntyneelle ihmiselle lonkkamurtuma voi maksaa koko elämän: Joka viides lonkkamurtumapotilas kuolee ensimmäisen vuoden aikana murtumasta.

Lonkkamurtumapotilaiden hoitoon kuluu keskimäärin noin 46 vuorokautta, josta leikkaushoitojakson osuus on noin seitsemän vuorokautta. Joka viides lonkkamurtumapotilas kuolee vuoden sisällä murtumasta. (Lähde)

Osteoporoosi on ehkäistävissä elintavoilla ja D-vitamiinilla

Ennestään tiedetään, että osteoporoosi on lähestulkoon täysin ehkäistävissä liikunnalla, terveillä elintavoilla sekä riittävällä kalsiumin ja D-vitamiinin saannilla. Suomalaiselle riittävä D-vitamiinin saanti on kalsiumlisää tärkeämmässä asemassa, sillä kalsium ei imeydy luuhun ilman D-vitamiinia. Vaikka söisit kalsiumlisää pilleritolkulla päivässä ja jumppaisit aamusta iltaan, voi D-vitamiinin vähäinen saanti altistaa sinut osteoporoosille.

Luuston kannalta optimaalinen D-vitamiinitaso on yli 75 nmol/l

Osteoporoosiriskin näkökulmasta D-vitamiinin vähäiseksi saanniksi katsotaan veren seerumin D-vitamiinipitoisuus, joka jää alle 75 nmol/l. Tästä syystä mm. Suomen luustoliitto suosittaa yli 75 nmol/l D-vitamiinitasoille tähtäämistä. Elimistön D-vitamiinitaso on helppo mitata yksinkertaisella laboratoriokokeella.

Jotta saisit jotain perspektiiviä tässä blogijutussa mainitsemiini elimistön D-vitamiinitasoihin, sinun on hyvä tietää, että runsas auringossa oleilu nostaa ihmisen elimistön D-vitamiinitasot luonnostaan n. 115 -150 nmol/l paikkeille. Esimerkiksi päiväntasaajalla asuvien luonnonkansojen D-vitamiinitasot ovat pääsääntöisesti tuota luokkaa, ihan ilman D-vitamiinipillereitä ja Valion D-vitaminoitua maitoa.

Miksi Suomessa ei välitetä kansainvälisistä suosituksista?

Vaikka alle 75 nmol/l jäävien D-vitamiinitasojen tiedetään altistavan muiden terveyshaittojen lisäksi luiden haurastumiselle, ovat terveysviranomaisemme suuressa viisaudessaan asettaneet suomalaisten D-vitamiinin seerumin tavoitetasoksi vain 50 nmol/l. Vertailun vuoksi mainittakoon, että kansainvälinen tavoitearvo on 75–150 nmol/l, ja mm. USA:ssa, Virossa, Espanjassa, Ranskassa D-vitamiinin tavoitearvoina pidetään 75–250 nmol/l. On nurinkurista, että vaikka onnistuisit yltämään suomalaisten terveysviranomaisten suosittamalle ”tavoitetasolle” (jee!), olet silti vaarassa sairastua liian matalista D-vitamiinitasoista johtuvaan osteoporoosiin.

Vuonna 2015 tehdyn suomalaistutkimuksen mukaan 38 % suomalaisista miehistä ja 34 % suomalaisista naisista ei pääse edes 50 nmol/l tasolle, ja vain hyvin pieni osa suomalaisista saavuttaa ympärivuotisesti osteoporoosilta suojaavan, vähintään 75 nmol/l tason. Ikävä kyllä suomalaiset D-vitamiinisuositukset (alle 75-vuotiaat 10 µg, yli 75-vuotiaat 20 µg päivässä) eivät riitä lähellekään optimaalisille D-vitamiinitasoille pääsemiseksi, eikä myöskään vaikuta siltä, että asialle oltaisiin lähiaikoina tekemässä mitään.

Suomalaisten lasten D-vitamiinipuutos on vakava ongelma

Luusto vahvistuu noin 25 ikävuoteen asti, joten sillä, mitä lapsi syö ja miten hän liikkuu, on suuri merkitys luuston tulevaisuudelle. Lasten D-vitamiinin saantiin tulisi siis kiinnittää erityistä huomiota. Vuonna 2016 tehty tutkimus osoitti, että joka viidennen 6-8 vuotiaan suomalaislapsen D-vitamiinitaso jäi alle 50 nmol /l, ja vain pieni osa lapsista ylsi suositellun tason 75 nmol/l yli. On järkyttävää, miksei asiaan puututa valtiollisella tasolla nostamalla lasten D-vitamiinisuosituksia ja lisäämällä vanhempien tietoisuutta asiasta.

D-vitamiinin puutosta esiintyy myös sellaisilla lapsilla, jotka syövät D-vitamiinia suositellun 10 µg päivässä.

Jos maito vahvistaisi luustoa, suomalaisilla olisi maailman vahvimmat luut!

Sen sijaan, että terveysviranomaiset kehottaisivat kansalaisia mittauttamaan D-vitamiinitasonsa ja määrittämään sitä kautta kullekin sopivan ja riittävän D-vitamiiniannoksen, meitä kehotetaan ostamaan enemmän maitotuotteita ja jättämään yli 10 µg D-vitamiinipillerit kauppaan. Harva hoksaa, ettei maito sisällä luonnostaan lainkaan D-vitamiinia, vaan maitoon lisätty D-vitamiini on tismalleen samaa tavaraa, mitä D-vitamiinipilleritkin sisältävät. Puheet maidosta luonnollisena D-vitamiinin lähteenä ovat siis täyttä kukkua ja johtavat kuluttajia harhaan. Kannattaa myös huomioida, että saadaksesi 50 µg D-vitamiinia maidosta, sinun tulisi juoda 5 litraa maitoa päivässä!

Meille suomalaisille on myyty vahvasti ajatus, että maito on suorastaan välttämätöntä luiden terveydelle ja osteoporoosin ehkäisyssä. Tosiasiassa suomalaiset juovat likimain eniten maitoa maailmassa, ja silti meillä esiintyy myös kutakuin eniten osteoporoosia maailmassa. Osteoporoositilastojen kärkimaat ovat kaikki sellaisia, joissa myös maitotuotteiden kulutus on suurta. Vastaavasti maissa, joissa maidon kulutus on vähäistä ja jopa olematonta (esimerkkinä Kiina ja muu Aasia), myös osteoporoosia ilmenee merkittävästi vähemmän. Kuten aikaisemmin totesin, nykyään tiedetään, että D-vitamiinin riittävä saanti on kalsiumin saantia huomattavasti tärkeämpi yksittäinen luiden hyvinvointia ylläpitävä tekijä. Suomalaiset terveysviranomaiset taitavat kuitenkin olla tiukasti kotimaisen maitoteollisuuden talutusnuorassa, sillä maitoa tuputetaan kansalaisille edelleen luita vahvistavana ihmeaineena, vaikka tärkeämpää olisi huolehtia D-vitamiinin riittävästä saannista.

Viime aikoina on julkaistu runsaasti tutkimuksia, joiden valossa maitotuotteiden runsaalla käytöllä saattaisi itseasiassa olla jopa negatiivisia vaikutuksia kokonaisterveyteen.

Maitoon lisätty D-vitamiini on tismalleen samaa tavaraa, mitä D-vitamiinipilleritkin sisältävät. Jostain syystä THL:n ravitsemusasiantuntijoiden mielestä suomalaisten tulisi kuitenkin edullisten ja helppokäyttöisten D-vitamiinipillereiden sijaan ostaa entistä enemmän vitaminoituja maitotuotteita.

Laaja tutkimusaineisto vahvistaa: 10 µg D-vitamiiniannos ei ehkäise osteoporoosia

Laaja kansainväinen meta-analyysi D-vitamiinin ja osteoporoosin suhteesta summaa hyvin yksiselitteisesti, ettei suomalaisillekin suositeltu 10 µg päivittäinen D-vitamiiniannos riitä ehkäisemään luiden haurastumisesta johtuvia luunmurtumia.  Tutkimusten mukaan suositellun annoksen tulisi olla vähintään 20 µg tai enemmän. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei 10 µg annoksella päästä lähellekään luiden ja koko kehon hyvinvoinnin kannalta optimaalisia 75 nmol/l ylittäviä elimistön D-vitamiinitasoja.

D-vitamiinimittaus on pieni suuri satsaus omaan terveyteen

Elimistön D-vitamiinitasot eivät näy ulospäin, joten arvailujen sijaan kannattaa omat D-vitamiinitasonsa selvittää yksinkertaisella verikokeella tehtävällä laboratoriomittauksella. Laboratoriotutkimuksiin pääsee myös ilman lääkärin lähetettä, ja niitä tarjoavat monet lääkärikeskukset ja yksityiset laboratoriot. Mikäli laboratorioon marssii omakustanteisesti, tutkimuksen hinta vaihtelee paikasta riippuen 25-70 euron välillä. Se on pieni hinta sen varmistamisesta, ettei tietämättömyyttään tule altistaneeksi elimistöään haitalliselle ja sairauksia aiheuttavalle, vuosikymmeniä kestävälle D-vitamiinipuutokselle.

Millaista D-vitamiiniannosta alan asiantuntijat suosittelevat?

Monien lääkäreiden ja asiantuntijoiden kanta on, että jokaiselle suomalaiselle sopiva D-vitamiiniannos on aivan vähintään 50 µg/ vuorokaudessa. Monilla suositeltavalle, yli 75 nmol/l, mielellään yli 100 nmol/l D-vitamiinitasolle pääseminen vaatii tätäkin suurempia annoksia, jopa 100-150 µg päivässä. D-vitamiinin imeytyminen ja varastoituminen kehoon on yksilöllistä ja riippuu mm. henkilön painosta, iästä sekä monista muista muuttujista. Kohtuullisella varmuudella voi kuitenkin sanoa, että kutakuinkin jokainen suomalainen hyötyisi vähintään 50 µg päiväannoksesta.

Itse olen n. 60-kiloinen reilu kolmekymppinen nainen ja syön ympäri vuoden 120 – 150 µg päivittäistä D-vitamiiniannosta. Edellisessä D-vitamiinimittauksessa tasoni olivat kansainvällisten suositusviitearvojen mukaiset, n. 150 nmol/l. Lähipiiristäni kerätyt D-vitamiinimittausten tulokset ovat osoittaneet, että yli 75 nmol/l tasoille on hyvin vaikeata päästä, mikäli käytössä ei ole vähintään 50 µg vahvuista D-vitamiinilisää.